Manun palsta
tuoreimmat
Manun palsta
vanhat
jutut |
|
Elokuun kolumni
Lomalla on aikaa rentoutua;
Otetaanpas siis kaikki ilo irti
hienoimmasta nautinnosta, mikseipä
siis golfista!
Golfin suurin nautinto saattaa
piillä tässä:
Saamme pelata raikkaassa
ulkoilmassa, vihreillä väylillä,
kaukana kaikista kaupankäynnin
paineista, alituisesta tietokoneiden
keybordien näpyttelystä,
kälättämisestä mobiili-luuri kiinni
hikisen punaisessa korvassa, irti
tylsistä konttorirutiineista ja
järjestäytyneestä
järjenmukaisuudesta.
Arvoisat seurakaverit! Saamme
ainakin hetken aikaa kuvitella
olevamme kuolemattomia.
Luulisi tuollaisesta maailmasta
jokaisen järki-ihmisen tykkäävän.
Tätähän golf on parhaimmillaan.
Olen erityisen ihastunut
loistogolffari Nick Faldon
filosofiaan ja elämänkatsomukseen.
Hän luonnehtii itseään ja suhdettaan
ympäristöönsä seuraavasti:
Pidän itseäni hyvin onnekkaana, kun
olen saanut olla osa lajia, joka
sallii miehen, naisen, niin
teini-ikäisen kuin
kahdeksankymppisenkin tuntea
elämäniloa sellaisella areenalla,
jonka luonto on perinnöksemme
jättänyt.
Eikö olekin hienoa elämänfilosofiaa.
Kun tarkemmin mietin tätä asennetta,
niin arvostukseni Faldoa kohtaan on
edelleen hyvin hyvin nousujohteinen.
Haluan itse ehdottomasti olla osa
tuota maailmaa.
Tässä kohtaa en malta palata
ajatuksissani niihin aikoihin, kun
kotikenttämme laajennushankkeista
käytiin kiivasta juupas eipäs
vuoropuhelua. Kovaa lobbaamista
juupas mielipiteiden puolesta.
Eipäs mielipiteille ja hanketta
vastustaneelle "kansanliikkeelle"
annoimme asiallista argumentointia
ja sen puolen hoidimme tosi
tyylikkäästi. Olimme viisaita, emme
tyhmiä, emme sortuneet vastustajien
panetteluun.
Toivon että jaksatte lukea
rakastamani runon, jossa on paljon
ajatuksia antavaa.
Runon on kirjoittanut Uuno Kailas.
TYHMÄT JA VIISAAT.
Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa minulle.
Se nauraa niinkuin äiti.
On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät saa nähdä mitään.
Viisaat eivät saa ymmärtää mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.
Pani muuten Manunkin miettimään.
Mitään emme mukaamme saa, mutta
jälkipolville voimme jättää ainakin
hyvin hoidetun hienon ympäristön.
Näin käy myöskin aikanaan uudelle
Paloheinän laajennusalueelle.
Hienosti toteutettu hanke, luonnon
arvoja kunnioittaen. Valmistuttuaan
kaunis katsella. Tätä taustaa
ajatellen loistava perintö tuleville
sukupolville.
Olisin ylpeä, jos saisin itse
ihailla asuntoni ikkunoista
avautuvaa vihreää golfkenttää.
Toisin kuin, että katselisin
esimerkiksi leikatun viljan
rumentamaa sänkipeltoa.
Vaikkakin asun itse Länsi-Pakilassa,
näköyhteyttä kentälle ei kodistani
valitettavasti ole.
*****************
Golf- kaudelle 2010 olen asettanut
itselleni kaksi tavoitetta.
Ensimmäinen tavoitteeni tälle
kaudelle on löytää entistä useammin
vain kenttien lyhyeksi leikattuja
kohtia. Ei siis niitä pitkien
heinien, nokkosten, paksujen raffien
tai pajukoitten täyttämiä
ryteikköjä, jotka tässä
lajiharrastuksessa ovat
poikkeuksetta väylien reunoilla.
Toinen tavoitteeni on saada
muodostettua edes jonkinlainen
svingi. Näinkin jäykälle vesselille
se onkin tosi suuri haaste. Svingini,
jos nyt sellaisesta kohdallani voi
edes puhua, muistuttaa lähinnä
lounastaan astalolla tappavaa
luolamiestä.
Olen kuullut, että vain lahjattomat
harjoittelevat. Ottakaa tämä tokaisu
huonona vitsinä.
Suuruudenhullu golffari lausahti
mahtipontisesti; Omaa peliäni varten
en tarvitse harjoitusta.
Suorasukainen pelikaveri vastasi; Et
tosiaankaan tarvitse, sillä sitä
varten tarvitset IHMEEN.
Golf on aina hauskaa. Ottakaa se
juuri sellaisena. Olkaa varovaisia,
mutta rohkeita.
Päätän tämänkertaisen juttuni
pirulliseen ideaan, jota toivon
kaikkien välttävän.
Jos takana seuraava neljän hengen
ryhmä painaa päälle, niin
viittoilkaa heidät ohi ja lisätkää
sitten itse vauhtia.
Eräs caddie lausahti näin; Vakavasti
puhuen Herra Jones. "Aironne"
haukkasi todella syvältä.
Hyviä lyöntejä ja paljon iloa
peleihinne! Yritetään osua palloon.
/Manu
Heinäkuun kolumni
Eiköhän se lopultakin ole niin,
että…
Putti se on joka ratkaisee
Eräällä pelikierroksellani
Paloheinässä lupasin
pelikavereilleni kaivella historiaan
kirjatun puttaamisen ennätyksen.
Löysin sen vihdoinkin. Ennätys on
kirjattu "The Guinness book of golf
facts and feats" kirjaan.
Älkää arvoisat seurakaverit olko
huolissanne. Meillähän ei ole tätä
ennätystä ajatellen puttiemme kanssa
mitään hätää.
Kilpailussa, Peace Heaven klubilla
Englannin Sussexissa vuonna 1890
kirjattiin tämä "negatiivinen"
puttiennätys.
A.J. Lewis niminen vesseli otti 156
puttia eikä saanut palloaan reikään.
Olipas jotakin. Siinäpä vasta
miesten mies. Sitkeä sissi, jolle
annan täydet 10 pistettä
raivokkaasta yrittämisestä.
******************
Usein pelikierroksilla, kun
pelikaverin pallo on jo melkein
reiässä, kuulee tokaisun; Se on
annettu!
Itsekin käytän silloin tällöin samaa
hokemaa. Ei muuten pitäisi tehdä
niin! Pallo pitää pelata loppuun
saakka aina, vai mitä mieltä itse
olet?
Mieleeni putkahti joskus kauan
sitten kuulemani juttu siitä,
milloin korkeintaan voi lausahtaa
nuo kuuluisat sanat; Se on annettu!
1. Kun vastustajasi on viiden sentin
päässä reiästä ja kuitenkin
vähintään kolme lyöntiä häviöllä.
2. Kun vastustajasi on kolmen metrin
päässä reiästä ja vastustajasi on
pomosi.
3. Heti, kun olet itse tehnyt
holarin.
Näissä kolmessa kohdassa piilee
sanan "annettu" totuus. Mutta
sovitaanko että pelataan kuitenkin
aina kuppiin saakka.
Tyttärentyttäreni oli mukana eräällä
kierroksellani ja tämä suloinen
suvisaappaan mittainen pikkulady
sanoi minulle näin; Ukki, miksei
pallo saa mennä tuohon pieneen
reikään. Vastasin hänelle hammasta
purren ja pirullisesti hymyillen
(näin luonneti Matalasykkeinen
silloista ilmettäni); Katsos
lapsukainen tässä pallossa taitaa
olla tänään negatiivinen varaus ja
koska reikäkin on negatiivisesti
varautunut, niin ne työntävät
toisiaan luotaan pois. Sen johdosta
on niin vaikeaa saada palloa sinne
kuppiin.
No eipä tainnut olla ukin vastaus
pikkucaddielle kovinkaan valaiseva,
sillä eihän Sofia ymmärtänyt siitä
tuon taivaallista.
Mutta näinhän se vain on. Joskus
palloa ei saa sitten niin millään
osumaan sille tarkoitettuun maaliin.
Asennetta tähänkin, sillä oikeat
golffarit eivät itke edes neljättä
puttiaan mittaillessaan.
Itselleni ovat lukuista viheriöt
tuottaneet monesti mielihyvää,
onnistumisen mielihyvää.
Pahimmillaan muistan liiankin monien
viheriöiden pirulliset kallistukset.
Nämä muistan henkisen sietokykyni
kasvattajina, opettajina.
Miksi lippu on sijoitettu juuri
tuohon pahimpaan paikkaan. Tarttis
nyt kentänhoitajienkin hiukan
ajatella mihin niitä reikiä kairaa.
Jos väyläpeli on sujunut
mallikkaasti, niin viheriöllä voi
sitten puttaaminen olla aivan
tolkuttoman alokasmaista.
Tuloskorttiin merkataan varmuudella
tupla tai triplabogi, syynä on
vähintään kolme puttia.
Kyllä muuten syö miestä.
Laskekaapa joskus, ellette ole siltä
kantilta peliänne analysoineet,
kuinka monta puttia kertyi
tuloksiinne koko kierrokseltanne.
Itse tavoittelen max. 36 tai sen
alle olevaa puttien kokonaismäärää.
Tällä määrällä kokonaistuloksen
pitäisi jäädä alle sadan, jota pidän
itse jonkinasteisena kipurajana.
Puttaaminen on pahuksen vaikeaa ja
sitä kannattaa treenata.
Kanssapelaajien käytös on myöskin
erittäin tärkeää ja ratkaisevaakin.
Jos ei tohlata muitten
puttilinjoilla, muistetaan seisoa
puttaajan takana, merkataan oma
pallo nastalla ja vältetään varjojen
muodostamista, niin jo näillä
tekijöillä luodaan puttaamiselle
oikea ilmapiiri. Lisäksi pidetään
suu supussa.
******************
Koska päätin viimekertaisen juttuni
erään selostajan sanoihin, päätän
tämänkertaisen jutun erään
golfkuuluttajan karseaan mokaan…
Hyvä yleisö, peli on nyt
ratkeamassa…
Nyt hän mittailee puttiaan…
Nyt hän asettuu puttausasentoon…
Nyt hän mulkoilee minun suuntaani.
Muistetaan kunnioittaa toinen
toisiamme. Annetaan puttaamisrauha
ja korjataan alastulojäljet. Mutta
eritoten käyttäydytään etiketin
mukaisesti. Käyttäydytäänhän…
Totuushan on, että harva asia
tuottaa enemmän mielihyvää, kuin
kuuluvan äänen aikaansaaminen juuri
kun joku toinen on puttaamassa.
Emmehän toimi, kuten Herra Batchelor
lausahtaessaan; Puttaa hätäisesti ja
kadu sitä kaikessa rauhassa.
Hyviä putteja kaikille ja oikein
hyvää sekä aurinkoista kesälomaa
/Manu
Kesäkuun kolumni
Se on järjetöntä! Se on
golfia!
Eräs itsensä golfille uhrannut hyvä
ystäväni tokaisi taannoin kesken
pelimme; Golf on pilalle mennyt
kävelylenkki! Taitaa olla Mark
Twainin lausahduksesta jostakin
1900-luvun alusta (M. Twain
1835-1910)
Johan oli rykäisy, mietin
mielessäni, ja peli senkuin jatkui.
Pidin aatokset ominani ja päätin
pysyä visusti vaiti.
Kaverini lausahdus jäi kuitenkin
pyörimään mieleeni ja aloin
pohdiskella onko asialla jotakin
todellisuusperää. Pilalle mennyt
golfkierrosko kävelylenkki?
Kyllä on ainakin joskus. Luulenpa
tietäväni myöskin mistä on kysymys.
Ei muuten tarvitse vastausta kaukaa
hakea.
Taisi olla ystävälläni kehnoakin
kehnompi päivä. Mielenlaatu oli
"häjyssä hapessa" ja olo muutenkin
tympeä. Kaikki näkyi kaverin
olemuksesta ulospäin. Heikko mielen-
ja henkisen tasapainon tila oli
käsitykseni mukaan syynä kaverini
pelin kehnoon tasoon. Ei ollut
tyypillistä hänelle.
Tämä samainen vesseli pelaa tosi
paljon, mutta lyönti oli juuri tuona
päivänä täysin hukassa. Varmaankin
tuttu tunne niin monelle
lajiharrastajalle. Rangella kyllä
kulkee, mutta väylillä ja
viheriöillä sitten ei, tai sitten
toisinpäin. Yleensä kyllä se
ensimmäinen.
Pelimme jälkeen olin ehkä turhankin
ilkeä kertoessani hänelle vanhaa
juttua eräästä himogolffarista.
Juttu kuuluu jotensakin näin:
Golffari voi laskea taloudellisen
arvonsa vaikkapa tähän tapaan. Jos
uhraisit aikaasi ja energiaasi edes
saman verran omiin bisneksiisi ja
niiden hoitoon, kuin golfiin, olisit
taatusti miljonääri jo muutaman
kuukauden jälkeen.
Tokaisuni ei tainnut sopia
tilanteeseen eikä ollut omiaan
kohottamaan tunnelmaa. No, kavereita
ollaan kuitenkin edelleen henkeen ja
vereen, hyvä niin.
Myöhemmin hän kiitti minua siitä,
kuinka helposti sain hänet palaamaan
maan pinnalle ja ymmärtämään ettei
kyseessä suinkaan ollut vielä
maailmanloppu. Tämän velikullan
lyönti on palannut normaalille
tasolle. Hän myönsi että homma
kiikasti korvien välistä.
Niin ilkeä olin hänelle, että
katuvaisena vannoin jälkeenpäin
olemaan koskaan sanomatta mitään
vastaavaa kenellekään.
Mutta tätähän golf on
parhaimmillaan, yhtä vuoristorataa.
Ei pikkuinen Linnanmäen puurata,
vaan Las Vegasin suurin metallirata.
Vankkumaton mielipiteeni on, että
juuri tämä lajin piirre
"jojo-efekti" kantaa harrastusta
eteenpäin. Antaa mahdollisuuden
yrittää uudelleen ja tarjoaa sekä
miettimisen, itsensä tutkiskelun
että lyöntiharjoittelun aihetta.
Vastoinkäymisten kautta voittoon.
Range on hyvä kaveri ja loistava
vaihtoehto. Mutta ei pelkkää rangea.
Muistakaa myöskin bunkkerilyöntien
harjoittelu, unohtamatta puttaamisen
treenaamista.
Kaikkien osa-alueitten treenaaminen
tasapainoisesti edesauttaa
eteenpäin.
Kuinka paljon peli menettäisi
mielenkiintoa jos koko ajan kokisi
pelkkää onnistumisen tunnetta?
Onnistumisien tarve on jotenkin
pakollinen piirre joka kuuluu
singelipelaajille ja
ammattilaisille. Me klubipelaajatkin
toki niitä tarvitsemme, mutta aivan
eri tarkoitusta varten, sillä me
emme pelaa elannostamme.
Oma käsitykseni on, että tuloskortin
taso ratkaistaan aina ja vain
lähipelissä, ei väylillä!
Kylmäkkö Jorke hauskuutti ryhmäämme
eräällä pelikierroksellamme
pohdinnallaan näistä
singelipelaajista;
Singeli ja simppeli ovat sanoina
aika lähellä toisiaan. Jorke ilmensi
asiaa näin; Singeli on
yksinkertainen, suorastaan tyhymä.
Naurua piisasi pitkään. Tyhymä oli
niin oivallinen ilmaisu juuri tähän
kohtaan.
Koska "Kylmäkön" käännökset ovat
tätä luokkaa, niin päätin itsekin
kokeilla omaa käännöstaitoani.
Niinpä tsekkasin joutessani, miten
sana kylmäkkö käännetään
englanniksi. Se on cold buffet
manager. Tämähän tarkoittaa samalla
tyhymällä logiikalla vapaasti
käännettynä, että Koplan Marke ja
Jorke ovat johtajia. Manager on
tietääkseni jonkin sortin johtaja.
heh heh… poijjaat ovat johtajia…)
*************************
Mutta sitten takaisin asiaan.
Kotikenttämme range on kevään aikana
kunnostettu upeaksi kokonaisuudeksi.
Uskallan väittää, että Paloheinän
range edustaa nyt maamme ehdotonta
parhaimmistoa. Taloudellinen satsaus
on ollut suuri, kiitokset siitä
Hannalle ja Joukolle. Tästäkin
hyvästä saamme nyt kaikki yhdessä
täysin rinnoin nauttia. Oma
kotikenttämme kohenee koko ajan.
Erittäin mieluisaa on myöskin ollut
kuunnella radiosta, kuinka Paloheinä
Golf mainostaa.
Spotit ovat hauskalla ja letkeällä
tavalla toteutettuja,
jokamiestyyliin niin kuin kentän
imagolle osuvasti sopiikin.
Hyvää työtä Hanna ja Jouko.
Itselläni on muutama kierros
Paloheinässä jo takana, mutta
tuloskorttieni taso ei ole vielä
suuremmin aiheuttanut hurraahuutoja.
Enemmänkin FORE huutoja on
harrastettu. Älkää muutkaan pelaajat
unohtako käyttää ääntänne sillä
maailmaan kyllä ääntä mahtuu.
Eihän golf ei ole järjetöntä,
eihän!
Golfhan on pääasiassa mukavaa
ulkoilmassa harjoitettua masokismia.
heh…heh… (Arvoisat lukija tämä pitää
ottaa Manun mauttomana vitsinä)
TV-selostaja Jimmy Demaret jutusteli
joskus tähän tapaan mikrofoniinsa
golflyönnistä;
"Osuma on epäpuhdas…Se jää
todennäköisesti lyhyeksi…Se näyttää
yltävän viheriön etuosaan…Sillä ei
ole mahdollisuuksia…Se pyörii yhä,
mutta kohta se pysähtyy…Se pyörii
kohti reikää…Voi hemmetin hemmetti."
Mukavia ja miellyttäviä pelihetkiä
rakkaan harrastuksemme parissa.
Arvoisat seurakaverit, hymyillään
kun tavataan.
Päätän tämänkertaisen jutusteluni
Zeppo Marxin sanoihin;
Vaikein lyönti on 80-metrinen mashie
(rauta-9) tammen juuresta, josta se
pomppaa bunkkerin kautta kiveen,
josta se kimpoaa viheriölle ja menee
reikään. Se on niin vaikea, että
olen onnistunut siinä vain kerran.
Että siihen malliin siellä suuressa
maailmassa.
/Manu
Toukokuun golfkolumni
Pienestä tuli Suuresta
Kauden 2010 golfkausi on nyt sitten
virallisesti avattu.
Uudet mailat eivät tosin vielä
antaneet paljon toivoa, mutta
sinnikkyyttä ja totuttelua, niin
kyllä se siitä.
Perinteiseen tapaan suunnistin
avaamaan kautta Baltiaan, Viron
kentille 25. – 26.4.2010.
Sain houkuteltua Karhukoplan Jorken
ja Marken mukaan turneelle. Omilla
autoilla Tallink/Siljan laivaan ja
parin tunnin kuluttua saavuimme
Tallinnaan. Pikainen ajo Niitväljaan
ja kierros perin tutussa paikassa.
Kentän väylät olivat melko mukavassa
kunnossa, mutta viheriöiden kunto
oli vielä vaiheessa.
Kukaan ei päässyt alle sadan
lyönnin. Yhteistulos oli karmeaa
katseltavaa. Asia realisoitui koko
Karhukoplan porukalle ja vielä
samalla väylällä. Väylä 15, pitkä
par 5, jonka viheriö on rakennettu
korkeasti paalutetulle saarelle. Ei
sitten niin millään saatu palloa
pysymään virheriöllä, vaan aina
luiskahti…molkista vaan veteen.
Tästä otimme kaikki opiksi, niin
kuin kuuluukin, voisi sanoa että
Siperia kyllä opettaa.
Hyvänä ja kannustavana ohjeena
pidimme mielessä sen kuuluisan
positiivisen ajattelun, jonka voi
pukea sanoiksi esimerkiksi näin;
Olen tyytyväinen siitä, että olen
huono golffari. Mitä huonommin
pelaan, sitä paremmin muistan ne
harvat hyvät lyöntini. Klubigolf on
juuri tätä, eikö totta.
Niitväljan kenttä on varmaan monille
tuttu paikka. Se sijaitsee Keilan
kunnassa lähellä Paldinskia. Matkaa
Tallinnasta noin 37 kilometriä.
Siellä palaamme varmuudella vielä
kesän aikana, kun tuli Go-messuilta
ostettua pelilippujakin, halavalla.
Toivottavasti matalasykkeinenkin
toipuu olkapäävammastaan ja pääsee
taas rientoihin mukaan.
Hyvä mieli jäi tästäkin pelipäivästä
ja totta kai Karhukoplan kylmäköiden
eväät olivat jälleen vertaansa
vailla. Voi niitä kaksosvelikultia,
ikäeroakin vesseleillä vain 2 tuntia
mutta aina samat veikeät kujeet
mielessä. Kerrassaan mahtavaa
seuraa, mutta ei heikkohermoisille
tarkoitettua.
Hotelliyön ja hyvän aamiaisen
jälkeen ajoimme Narvan moottoritietä
noin 23 kilometriä etelään kohteena
Suuresta golf.
Miksi juuri Suuresta golf? Johtuu
siitä, että kenttä tuli ensi kertaa
kaudelle 2010 Suomen
seniorigolffareille korttikentäksi.
Uteliaina halusimme heti testata
paikan.
Otin hyvissä ajoin yhteyttä
klubitalolle ja varasin tee-ajan.
Langan päässä oli eräs omistajista,
jolta sain paljon hyvää tietoa
kentästä ja sen historiasta.
Hanke lähti liikkeelle siitä, että 8
suomalaista sekä yksi virolainen
yliopistoproffa ostivat maata
Suurestasta ja käynnistivät
kaavoitushankkeen ja samalla koko
kenttäprojektin.
Pienestä kasvoikin sitten ajan myötä
Suuresta.
Jos nyt oikein muistan saamastani
informaatiosta, niin pelaaminen
9-reikäisellä kentällä alkoi v.
2004.
Vuonna 2007 kenttä sitten laajeni
täysmittaiseksi. Klubitalo on
uudenkarhea ja vielä hieman ns.
vaiheessa. Tarvittavat palvelut toki
löytyvät, joten ei mitään
valittamista. Hienona erikoisuutena
alueelta löytyy mahtava savusauna.
Eipä tosin ollut lämpimänä, mutta
ehkäpä sitten ensi kerralla
tarjoutuu mahdollisuus istahtaa
parvelle nauttimaan leppoisasta
lämmöstä ja savusaunan tuoksuista.
Kerrassaan komea rakennus. Vieressä
iso terassi ja keinojärvi. En tosin
osaa sanoa voiko sinne pulahtaa
vilvoittelemaan?
Kentän kunto oli tyypillisen
keväinen. Hieman pehmeät väylät,
mutta voi mitkä viheriöt. Jos
Niitväljassa pallo pomppi
viheriöillä miten sattui, niin
Suurestassa viheriöt olivat
loistavassa kunnossa. Voit itse
todeta ottamistani valokuvista.
Etuysi on peltokenttä ja melko
helppo, mutta takaysi kiertelee
metsän ja vesiesteiden viidakkoa. On
tarpeeksi haastetta ja miellytti
meikäläisen mieltä kovasti.
Jos sitten jotakin rutkuttamista
löytyy, niin meille tuotti
vaikeuksia löytää välillä seuraava
tee, puhumattakaan mihin suuntaan
pitäisi avata. Toki teeauspaikoilla
oli kartta, mutta silti
ekakertalaisena jäi viitoitus hieman
sekavana mieleen.
Hauskana yksityiskohtana jäi
mieleeni 10-väylälle kivistä tehty
monumentti. Marken avauslyönti
lipsahti ja oli lähellä osua
patsaaseen, heh.heh. Markelle.
(siitäkin kuva ohessa)
Saamamme palvelu oli erinomaista
joten voin suositella vilpittömästi
Suurestaa. Ehdottomasti kokemisen
arvoinen. Mikä parasta sinne on tosi
helppo löytää. Moottoritieltä oli
hyvä viitoitus perille.
Palatakseni vielä Suurestan
tuloksiin, niin jotain erittäin
konkreettista jäi käsiini!
Ainoan kerran kun näin
tuloskortissani pari birkkua, ne
olivat tietenkin pelikaverini
sarakkeessa.
Ikää kun tulee lisää, niin väylät
kapenevat ja reiät pienenevät. Näin
lausahti aikoinaan Bobby Locke joka
oli tämän sanoessaan vasta 57v.
Toivotan kaikille seurakavereille
aurinkoista mieltä ja runsaasti
peli-iloa kaudelle 2010.
Oma kenttämme on aukaistu tänään
4.5.2010.
Päätin soittaa klubitalolle, josta
sain tiedon, että Veli Olavi
Allanmaa löi kauden 2010 ensimmäisen
avauksen Paloheinässä. Mietin nyt
mielessäni…onnistuikohan?
/Manu
Ps. Manulla on nyt vähän aikaa
pelatut Niken raudat vapaana ja
vieläpä edullisesti, 4-9, s ja p.
Otappa yhteyttä!
Manu kaukomailla tosipuuhissa
Talven selkä alkaa hiljalleen
taittua. Kummasti taas golf-tutina
alkaa jo kutitella hyppysiä.
Mutta kyllä pian alkavaa golfkautta
on niin hartaasti odotettukin.
Talven saldona on monella
pientaloasujalla edessään
remonttipuuhia. Lumimassojen
runtelemat kattotikkaat ja
rikkoutuneet vesikourut täytyy
laittaa kuntoon. Jotenkin vain alkoi
meikämanneakin lannistaa ikuinen
lumentulo. Kaikella on toki rajansa
ja nyt lumi saakin kovaa kyytiä.
Olomuoto muuttuu hiutaleista ja
kiteistä vetelään suuntaan. Hyvä
niin, sillä kohta päästään taas
väylille ja viheriöille
puttailemaan.
Piipahdin viikonloppuna Paloheinässä
tutkailemassa lumitilannetta. Hienoa
oli todeta, että rangella oli
traktori putsaamassa valtavia
lumimassoja. Kuluneen viikonlopun
aikana maa tupsahtikin jo näkyviin,
ja mikäli säät pysyvät plussan
puolella uskon että range saadaan
lähiaikoina auki.
Uusi kenttäkin oli jo hienosti
hahmottunut takaväylien osalta.
Ymmärrykseni mukaan pohjat ovat
valmiina ja menossa oli putkistotyön
vaihe.
Että kyllä se siitä… Hienolta
näyttää ja hyvää kannattaa odotella.
Mailat ja bägini ovat pysyneet
syyshuollon jäljiltä visusti
kellarissa. En ole muuten käynyt
kertaakaan hallissa treenaamassa,
pelaamassa kylläkin mm. marraskuussa
Teneriffalla.
Jotakin tosi mieleenpainuvaa
järjestin hienon harrastuksen
golffaamisen osalta.
Tein matkan Vietnamiin, Saigonin
kautta Pan Thietiin. Pelasin parilla
Links kentällä useita kierroksia.
Jos jotakin voin suositella, niin
tehkääpä matka Vietnamiin. Nami
Nami, Vietnami on aivan uskomattoman
hieno ja eksoottinen maa.
Ystävällisiä ihmisiä kaikkialla.
Saigonissa oli tosin hankalahko
liikkua, koska siellä on 8,5 milj.
asukasta, 4,5 milj. skootteria ja
400 000 autoa. Vilinää siis riittää
yötä päivää. Katujen ylittäminen
tapahtui silmät ummessa. Kyllä
paikalliset osasivat niin taitavasti
tällaisia valkoisia norsun kokoisia
köriläitä väistellä. Ei kun
asennetta peliin…
Mihin kaikki ihmiset olivat koko
ajan matkalla? Tämä asia jäi minulle
edelleenkin arvoitukseksi.
Pan Thietin kaupunki sijaitsee
Etelä-Kiinan meren rannalla 200
kilometriä Saigonista (nyk. Ho Chi
Min City) Lähes keskellä kaupunkia
on loistava kenttä Ocean Dunes.
Links kenttä, jonka suunnitteli
aikoinaan
Nick Faldo. Kyllä oli riemukasta
ladata sydämen kyllyydestä palloja
maisemiin.
Asuin kaupungin ulkopuolella
Pandanus Resortissa Mui Ne-nimisessä
kalastajakylässä. Kaikki paikalliset
hotellit tai bungalow-yhteisöt ovat
laadukkaita, vähintää 4 tähteä.
Hyvää ruokaa, ihana lämmin meri,
rantahiekkaa loputtomiin, loistava
ilmasto, auringonpaistetta, suloista
lämpöä ja mikä hienointa ei vielä
turismin pilaamaa. Näin jälkikäteen
voin vain ihmetellä, miten edullista
siellä oleminen olikaan. Kerrankin
matkaan varattua rahaa jäi runsaasti
taskunpohjalle.
Mutta mikä hienointa, niin Mui Nesta
Manu löysi tosi mielenkiintoisen
golfkentän. Sea Links Golf and
Country Club. Ronald Freamin
suunnittelema. R.F. herra aloitti
muuten uransa Robert Trent Juniorin
yrityksessä ja opeissa. Tämä herra
Trent jr. tunnetaan Suomessakin
varsin hyvin. Muistaakseni on
suunnitellut mm. Ruuhikoski golfin
kentän Seinäjoelle Nurmoon.
Voi herranen aika miten komiaa. Niin
puhdasverinen Links kenttä ettei
mitään määrää.
Ihastuin ikihyvin ja välittömästi
tähän paikkaan, kuin naks vaan.
Väyläruoho oli sitkeää kuin fan,
eikä Manukaan saanut sitten niin
millään mättäitä irti. Perin
kummallista, ihmettelin useammankin
kerran.
Pelasin useita kierroksia juuri
tällä kentällä.
Jos joku lukija ei satu tietämään,
mikä Links-kenttä oikeastaan on,
niin tässäpä sitten lyhyt oppimäärä
a' la Manuu. Ainakin näin olen
Linksin idean itse sisäistänyt.
Links kenttään kuuluu aina meri,
suuret korkeuserot ja kumpuileva
maasto ja viljelykseen kelpaava
hiekkainen maa. Links kentät ovat
yleensä puuttomia ja tuulisia.
Lähtökohtana on alunperin Skotlanti,
jossa lampaita laidunnettiin
tällaisilla alueilla. Kenttiin
kuuluu runsaasti bunkkereita, siis
runsaasti ja tosi syviä,
mielenrauhaa raastavia kraattereita.
Muistan kuulleeni jutun, että
skottilaisilla lampailla oli tapana
hakeutua tarkoituksella
bunkkereihin.
Tarkoitus vain oli täysin erilainen
kuin golffareilla. Lampaat hakivat
tuulilta suojaa.
Itse joudun hiekkakuoppiin aivan
muista syistä. Mutta sehän on niin
tuiki tavallista golfin
harrastajalle.
Voin todeta, etten ymmärrä lampaiden
hoitamisesta, puhumattakaan
paimenien työstä yhtikäs mitään.
Sen kuitenkin tiedän, että juuri
nämä vesselit taisivat keksiä alun
perin golfin. Siitä heitä
kiittäminen.
Vietnamin kentillä pelataan lähes
poikkeuksetta autoilla. Hinnat
vaihtelivat; greenfee, caddy ja cart
noin 75-100 jenkkitaalan välillä.
Ilmasto on todella kuuma, mutta
parina iltana/yönä viikossa oli
mahdollisuus pelata valaistulla
kentällä. Nestehukka oli silti
valtava. Kyllä Manunkin läskit
saivat kyytiä.
Koin tosi hienona palveluna sen,
että sain mahdollisuuden käyttää
samaa caddyä kierroksillani. Tuong
Vi niminen caddy hoiteli tyylikäästi
hommansa. Joka lyönnin jälkeen hän
tiesi kuinka pitkä lyönti oli. Mihin
pallo pysähtyi ja kohteliaasti hän
ilmoitti; Mister "You have so and so
many meters to pin". Myöskin
mailasuositukset osuivat
hämmästyttävästi kohdalleen. Tosi
tarkkaa työtä, many thanks to Tuong
Vi.
Lea Links kentälle annan täydet 10
pistettä. Kenttäyhtiö oli
kouluttanut caddyt tehtäväänsä
erittäin hyvin.
Jos luoja suo, niin ensi talvena
teen uuden matkan tuolle samalle
alueelle.
Käykääpä muuten vilkaisemassa kuvia
ko. kohteista. Googleta esim. Sea
Links Pan Thiet tai Ocean Dunes Pan
Thiet.
Jos vielä muutaman sanan sanoisi
valitsemastani Pandanus resortista,
niin se on aivan äärettömän hieno ja
siisti paikka. Hieman sivussa, mutta
rauhaa rakastaville oiva
rentoutumispaikka.
Johtajana toimii Steve Raymon
niminen herra. Oli muuten lähtöisin
San Franciscosta. Rento tyyppi joka
järjesti joka iltapäivä klo 17:00
juusto/viinitarjoilun, vieläpä
ilmaiseksi kaikille
hotellivieraille.
Jos innostuit, niin kannattaa
muistaa, että Vietnamin
matkailukausi on lyhyt, kestäen
joulukuusta maaliskuun loppuun.
Siellä on silloin kesä, jota sitten
seuraa Vietnamin toinen vuodenaika
"sadekausi". Kuulemma sitä vettä
sitten riittää kuukausitolkulla ja
tosi paljon.
Päätän tämänkertaisen höpötykseni
poikkeuksellisesti golf-aiheiseen
arvoitukseen;
Tiedätkö muuten mikä on Fairway?
No sehän on lyhyeksi leikattu kapea
väylä, joka erottaa toisistaan kaksi
pelaajaryhmää, jotka hakevat
pallojaan karheikosta sen molemmin
puolin. heh.heh. Että sellainen on
Fairway.
Alkavaa kautta ajatellen toivotan
kaikille seurakavereille,
Karhukoplalle sekä muille tuttaville
oikein railakkaan tarkkoja lyöntejä.
Viimeistään kevätkokouksessa
tavataan.
/Manu
|
