Manun palsta
tuoreimmat
Manun palsta
vanhat
jutut |
|
Lokakuun kolumni
Vielä on aikaa golfille vaikka
talvi pukkaakin jo Pohjoiseen
Arvoisat seurakaverit
Oletteko kanssani samaa mieltä
siitä, että golfin oppimisen ja
ajokortin suorittamisen välillä on
selkeä ero? Golfissa et nimittäin
osu mihinkään. Heh...heh. Niinpä
niin, kyllä tässäkin lausahduksessa
on totuutta kerrakseen.
Kyllä golf on eittämättä yksi niistä
asioista, joista voi sanoa, että
sitä on sata kertaa parempi rakastaa
ja sitten menettää kuin, ettei olisi
koskaan rakastanut.
Kausi 2009 alkaa hiljalleen olla
ehtoopuolella, mutta sinnikkäimmät
"golfin tosimiehet" jatkavat
pelaamista varmaan lumien tuloon
saakka. Viime viikkojen tuulisen
sateiset säät ovat omalta osaltaan
vähentäneet kentillä kävijöiden
määrää selvästi. Väliin on toki
mahtunut aurinkoisiakin jaksoja,
jolloin on ollut jopa työlästä saada
tee-aikoja työpäivän päätteeksi.
Ihaillen täytyy antaa tunnustusta
Paloheinän mainioille
caddiemastereille siitä, että he
ovat toistuvasti jaksaneet sovitella
peliaikoja, eikä varausten
tekemisten osalta ole ollut
moittittavaa. Tämä ei ole lipaisu
klubitalon suuntaan, vaan selkeä
palaute hyvästä asiakaspalvelusta.
Klubitaloon on poikkeuksetta
miellyttävä astua sisään. Vastassa
on aina hymyileviä katseita.
Omalta osaltani voin todeta, että
jatkan pelaamista niin pitkälle
syksyyn, kun pakkaset saapuvat. Ja
kun ne sitten aikanaan tulevat, niin
vasta silloin on aika siirtyä
välineiden talvi- ja perushuollon
pariin.
Koska aloitin kauden 2009
Niitväljassa, niin päätän myös
kauden epävirallisesti samassa
paikassa. Kiitoksena koko kaudesta
järjestin Matalasykkeiselle
Liisa-vaimolleni sekä Karhukoplan
Jorkelle ja Markelle yllätysmatkan
Tallinnaan. Kyseessä on kauden
päättäjäiset, mutta vain
Baltianmaiden osalta.
Matkaan lähdemme omilla autoilla
17.10. lauantain aamulaivalla. Ajo
Niitväljaan kierrokselle, takaisin
kaupunkiin hotelliin, syömään ja
nukkumaan. Sunnuntaina aamukierros
Jöelähtmessä, Estonia Country and
Golf Clubilla. Saunan jälkeen ajo
takaisin satamaan ja kotiin.
Jännistystä golfturneelle lisää
epätietoisuus siitä, minkälaiset
herkut Kylmäkkö Jorke loihtiikaan
lauantain pelikierrokselle;
Herkkupeppu kun olen ollut aina niin
henkeen ja vereen, lähes samanlainen
kuin Matalasykkeinen.
Ennustelen loistavaa, aurinkoista
säätä ko. viikonlopulle. Tätä
sääasiaa alustin jo eilen illalla
neuvottelemalla esisopimusta
iltarukouksessani "Yläkerran
herrojen kanssa". Toivottavasti ovat
sitten ensi viikon lopulla
lupauksensa arvoisia. Suosittelen
kaikesta huolimatta ulkoilua golfin
merkeissä ko. viikonloppuna.
Kauden aikana olen tavannut paljon
miellyttäviä pelikavereita, mutta
onpa joukkoon mahtunut muutamia
sellaisia henkilöitä, jotka olisivat
tahallaan halunneet tuottaa
pelikavereille pahaa mieltä ja
suorastaan vahinkoa. Luojalle kiitos
siitä, että niitä ei ole monta
kohdalleni osunut.
Kyllähän asia on niin, että golfissa
pitää olla aimo annos leikkimieltä
ja ainakin hyväntahtoisuutta. Eihän
tässä ole kuitenkaan kyse
toimeentulostamme… Onneksi. Golfin
pitää olla rentouttavaa ja mukavan
iloista yhdessäoloa.
Tässä yhteydessä en malta olla
kirjoittamatta juttua, jonka kuulin
hiljakkoin … Kierroksensa päätteeksi
golffari ynnää tuloksensa ja
lopettaa siinä vaiheessa, kun
lyöntejä on kertynyt 87. Sitten hän
käy suihkussa, ottaa ison oluen ja
laulaa "Jos sais kerraan
reissullansa…" yhdessä 6-8 muun
valehtelijan kanssa ja on lopuksi
sitä mieltä, että sepä oli
täydellinen päivä.
Päätän tämänkertaisen jutusteluni
Bob Brucen kokemukseen golfista:
"Minulla on tapana pelata erään
golfarin kanssa, joka huijasi niin
paljon, että tehdessään Hole in onen,
hän merkkasi tuloskorttiinsa
nollan."
Pelataan ja pelataan ja Paloheinän
väylillä nähdään.
/Manu
Ps: Olen kirjoitellut Manun
palstalle paljon "hömppää" golfista
ja sen syvimmästä olemuksesta.
Kaikella on kuitenkin aikansa. Tällä
hetkellä kypsyttelen ajatusta siitä,
että yhdistyksestämme löytyisi
kirjoittajiksi uutta verta. Mikseipä
sananikkareita voisi olla
useampiakin. Tehkääpä ehdotuksia.
Syyskuun kolumni
Työaikaa ja golfia vai golfia ja
työaikaa vai mikserina molempia;
Hmmm… ehkä juuri noin
Hyvät ystävät ja seurakaverit;
Kun katselette golfia, se on
hauskaa, kun pelaatte sitä se
viihdyttää ja kun teette työtä sen
hyväksi, se on golfia.
Suurin piirtein tähän malliin lausui
aikoinaan herra jota arvostin
suuresti näyttelijänä, mutta vielä
suuremman arvostuksen annoin sille,
että hän osasi yhdistää
mestarillisesti vaativan työnsä sekä
rakkaan harrastuksensa golfin. Hän
eli pitkän, onnellisen ja henkisesti
rikkaan täyteläisen elämän vuosina
1903-2003.
Ehkä joku saattaa jo arvata, kuka
kyseinen henkilö oli?
Se miksi aloitan hänestä, johtuu
siitä, että hän jos kuka oli ahkera
ja tuottelias työntekijä sekä
hirmuisen intohimoinen golffari,
suorastaan fanaatikko.
Kyseinen henkilö on meidän monien
rakastama 4 Oscarin veijari; Bob
Hope, joka pelasi niin kauan kuin
kroppa ja raajat liikkuivat.
Pelitasokin oli loistavaa.
Perinnöksi jälkipolville hän jätti
hellyyttävän mutta samalla hyvin
realistisen viestin;
Jatkan elämääni niin pitkään kuin
kykenen. Olen säästänyt pari kaskua
arkkuuni. Jos kantta raotetaan, aion
lausua muutaman sanan matkalla
viimeiseen reikääni.
Niin siinäpä vasta miesten mies.
Ajankäytön ehdoton mestari.
Näitä asioita miettiessäni olen
joutunut asettamaan itseni
toistuvasti sen tosiasian eteen,
kuinka saisin parhaalla
mahdollisella tavalla
tasapainotettua työn ja vapaa-ajan
harrastuksen golfin?
Pari viikkoa takaperin olin työ- ja
puhujamatkalla Pohjanmaalla. Koska
paikkakunnat vaihtuivat koko ajan
käytin jo etukäteen hetkisen aikaa
tutustuen ko. maakunnan
kenttätarjontaan. Suomen Golf-lehden
kenttäopas on loistava apu tähän.
Mahdollisuuksia kyllä löytyy
Pohjanmaaltakin yllättävän paljon.
Vaikka luulin jotain aivan muuta,
niin golfia tosiaankin pelataan myös
siellä, vaikka alue onkin pesäpallon
ja painin vankkaa harrastusaluetta.
Liekö huumorimieltä, mutta olen
kuullut, että Pohojalaasten häiden
ohjelmassa on aina
Reikkalaasroomalaasta painia
tasatunnein. Hameväellä, eli
Pohojalaasittaan akoolla on kuulemma
oma sarja; alle kintaiden painon.
Niinpä sitten autoni takakontissa
olikin viikon tarvetta ajatellen
mukana bägi kaikkine tykötarpeineen.
Taisin muuten joskus aikaisemmin
kirjoittaa, ettei autoni edes
starttaa ilman että bägi olisi
takakontissa.
Pystyin järjestelemään
puhujaturneeni sellaiseksi, että
sain lopulta kolme iltapäivää
varattua siirtymisiin aina
seuraavalle paikkakunnalle. Huikeaa…
Väliin siis sai helposti mahtumaan
golffaamista.
Niinpä aloitin ensimmäisen
pelikierrokseni Kuortane golfissa.
Verrattoman mukava 9-reikäinen
peltokenttä. Hieno klubitalo ja
Kuortanejärvi siluetissa.
Henkilökunta oli ystävällistä ja
reherit pohojalaaset pelikaverit
olivat riemastuttavaa seuraa.
Kerrassaan mukava maku jäi tästä
paikasta.
Kiitokset vain näin jälkikäteen
sinne Kuortaneelle.
Pelin jälkeen pikainen ajo
Seinäjoelle hotelliin ja eikun
saunaan, syömään ja nukkumaan.
Aikaisin aamulla pieni kävelylenkki,
suihku ja pikainen aamiainen ja
sitten töihin, puhumaan ja
kouluttamaan kolleegojani
aamupäiväksi.
Päivän työsession päätti Kierros
Nurmossa Ruuhikoski-golfissa.
Kerrassaan mainio kenttä. Robert
Trent Jones Juniorin suunnittelema
ja ihmeellistä, ettei Pohjanmaan
lakeuksista ollut tietoakaan. Paljon
mäkiä, vettä, metsää ja tietenkin
syviä hiekkaesteitä. Kerrassaan
komiaa.
Kenttä oli myöskin fyysisesti
vaativa. Mutta kyllä kannatti tulla
kokeilemaan.
Ensimmäisen väylän avaus jo söi
miestä. Pitkälle piti pamauttaa
päästäkseen Nurmo-joen yli. Toisella
teellä sama juttu mutta takaisinpäin
kohti klubitaloa.
Kyseistä jokea ylitettiin tavan
takaa ja palloja hupeni
huolestuttavasti.
Erityisesti mieleeni jäin eräs par-3
väylä. Korkealta mäeltä avauslyönti
suoraan jokea kohti, jonka partaalla
lepäsi viheriö. Avaukseni oli
huikea. Pallo kaarsi kohti metsää
oikealle ja ylitti korkeat kuuset.
Hetken oli aivan hiljaista. Lopulta
kuului tuttu rungon kopsahdus…taasen
hetki hiljaisuutta… ja sitten se
huippu: Pallo osui suoraan
vellikelloon jolla ilmoitetaan
takana tuleville viheriön olevan
vapaa. Muistan varmasti lopun
elämäni tämän suunnattoman tarkan
osuman. Oli muuten karskeilla
pohojalaasillakin naurussa
pitelemistä. Naurua piisasi
itsellänikin niin, että vedet lensi
silmistä hyvä ettei housut
kastuneet.
Tuloskorttiin kirjattiin kuitenkin
hyvä luku 4, eli bogi. Niin että
silleen!!
Vellikelloon jäi klommo mutta
onpahan muistona jos joskus sinne
uudelleen tupsahdan.
Jälkikäteen olen mutustellut
mielessäni sitä, että mitähän ovat
paikalliset maanjussit miettineet
emännistään kun jo kolmen aikaan
iltapäivällä uudelleen vellille
kutsuvat. Veikkaan itse että juttu
menee auringonpistoksen piikkiin.
Ruuhikoski on loistavasti hoidettu
kenttä jonne haluan jo uudelleen.
Kokeilkaapa joskus kun satutte
hollille.
Matka jatkui illalla Vaasaan.
Sama kuvio toistui; Saunaan,
kiinalaista tikkuruokaa ja petiin.
Aamulla puhumaan ja illalla
golffaamaan.
Nyt kenttänä oli Vaasan golf.
Mukaani sain paikalliset kollegat
joiden asiantuntemus oli verratonta,
olihan kohde heidän kotikenttänsä.
Mitä voi muuta sanoa tästä kentästä,
kuin että minua se viehätti
haastavuudellaan ja samalla
anteeksiantavuudellaan. Kerrassaan
hieno miljöö. Oman säväyksen antoi
ruotsinkielinen puheensorina
klubitalolla. Ihan kuin olisi ollut
ulkomailla. Itsekin pääsin
jutustelemaan paikallisten seniorien
kanssa.
Kohteliasta oli kaikin puolin ja
kiinnostusta herätti, kuinka
Helsingistä saakka tullaan Vaasaan
pelaamaan. Lomareissulla,
lomareissulla, jouduin monille
vakuuttelemaan kun en viitsinyt koko
totuutta paljastaa.
Jos voisi jotakin sanoa, niin
kenttää hoidetaan pieteetillä. Vain
muutama uusi metsäväylä oli vielä
vaiheessa.
Jääkausi oli myllännyt eräälle par3
väylälle valtavan irtolohkareen.
Siinä se jökötti keskellä väylää ja
viheriö oli heti kivenmurikan
takana. Oli siinäkin yrittämistä kun
piti korkealta saada pallo putoamaan
kiven yli. Taisin merkata viitosen
neljän putin jälkeen.
Niin, että kyllä sitä allakan
käyttöä kannattaa opetella. Tämän
asian olen viimeistään tämän kesän
aikana sisäistänyt.
Suosittelen, että kannattaa tehdä
paljon töitä, matkustella ja niihin
saumoihin ujuttaa jalon
pallonlyönnin golfin.
Näin toimii Manu vastedeskin!
Koska olen itse kömpelö golffari,
niin päätän tämänkertaisen juttuni
seuraaviin sanoihin. Suhtautukaa
tähän kuitenkin huumorilla tai
ainakin varauksella!
Tavoitteenani on tulla ökyrikkaaksi,
mutta GOLF ei ilmeisesti auta minua
siinä asiassa. Niinpä suunnittelen
parhaillaan pörssirikosta.
Kautta on vielä runsaasti jäljellä,
joten otetaan kaikki ilo irti kun se
mahdollisuus meillä on.
Hyviä lyöntejä kaikille pikku
mussukoille!
/Manu
Ps. Karhukoplan Kylmäkkö Jorke teki
muuten maailman ihanimmat
pekonileivät Manulle. Ne nautittiin
Wiurilassa. KIITOS Jorke!
Elokuun kolumni
Voi taivahan talikynttilät,
kuinka Suomen suvi onkaan ihana!
Kesälomat on suurelta osiin
vietetty. Huhhuh... mikä määrä
ihania muistoja ja kokemuksia onkaan
taas kertynyt - mieleenpainuvia
sellaisia. Ei ollenkaan mäkäräisiä,
hyttysiä tai paarmoja. Ei ainakaan
niin paljon kuin viimevuonna.
Kaiken matkustelun, kalastelun,
mökkeilyn, puutarhanhoidon,
grillailun, oluen- ja viininjuonnin
lomassa on kuitenkin kirkkaana
pysynyt otteessa rakas harrastus:
GOLF.
Loman aikana kierroksia kertyi tosi
paljon. Omien pelioikeuskenttiemme
lisäksi sain tuntumaa Paraisten
Archipelagian loistavaan kenttään.
Lisäksi pelaisin Vierumäen
Classicilla viikon, Pernajan Sea
Golf Rönnäsissä monta kierrosta sekä
Kytäjän molemmat kentät. Maskun
Kankaisten Golf sekä Uudenkaupungin
kenttä olivat myös ohjelmassa. Eräs
suosikkikenttäni Wiurila Halikossa
suosi erinomaisella tuloksella
tasoitukseeni nähden.
Peli on vaihdellut laidasta laitaan,
niin kuin golfin perusolemukseen
kuuluukin. Amatöörin erottaa aina
siitä, että peli on yhtä
vuoristorataa, kun taas
ammattilainen pelaa aina tasaisen
varmasti singelin tai sen alle
olevia tuloksia.
Tosiaankin välillä meni hienosti,
mutta välillä tunne oli sama kuin
Hannan greencard-kurssin jälkeen.
Pöllämystynyt olo, kun mikään ei
toiminut, eikä välillä osunut edes
palloon. Osasyynä pidän toki sitä,
että käytän moniteholaseja, joka
taas aiheuttaa ongelmia, koska
palloa täytyy katsoa plussalinssien
läpi.
Näkymä vääristyy! Mahtipontista
selittelyä; näin asian ilmaisee
rouvani lisäksi Karhukoplan joskus
kuumana käyvä kylmäkkö-Jorke, se
Viitasuhien perusvesseli. (Tiedoksi,
vaikka he eivät sitä itse vielä
tiedä, niin aion kyllä houkutella
Karhukoplan koko joukon jossakin
vaiheessa Paloheinään.)
Muistan kuulleeni jutun eräästä
huippugolffarista ja hänen
reaktioistaan: kyseinen herra näytti
huono-onnisen kierroksen jälkeen
täysin aloittelijalta (siis
allekirjoittaneelta). Raivostuneena
epäonnestaan hän katkaisi mailan
polveaan vasten ja upotti putterinsa
vesiesteeseen. Mutta tässä ei ollut
vielä kaikki -
hän heristi nyrkkiä suoraan taivasta
kohti ja huusi kovalla äänellä: "
Tule alas ja taistele kuin mies".
Siinäpä vasta tosimies, niin
uskalias ja uhkarohkea teko,
jollaiseen en itse uskaltaisi
ryhtyä.
Tämä tarina kuvaa erittäin osuvalla
tavalla sitä, kuinka tärkeää
toisille on pärjätä aina hyvin.
Eiköhän kuitenkin asia ole niin,
että suurimmalle osalle pelaajia
golf on iloinen ulkoilmaharrastus ja
osa henkisen kasvun ja tunnetilojen
hallinnan opettelua. Pelin fyysinen
puoli on totta kai tärkeä osa pelin
henkeä.
Kyllä meikämanne on ainakin niin
monilla kentillä vetänyt bägikärryä
teeltä teelle erittäin korkealla
sykkeellä puuskuttaen ja hiestä
märkänä. Kalorikulutus on ollut
parhaimmillaan noin 1800 kaloria per
kierros. Matalasykkeisen rouvani
kalorikulutus on jäänyt yleensä 800
- 900 kalorin välille.
Turha on siis sanoa, etteikö golf
vaatisi kuntoa ja etteikö sitä voisi
myös hankkia tämän harrastuksen
parissa.
Kesäloman aikana kokeilin
matalasykkeisen kehotuksesta
jalkakuntoani kiipeämällä
Saana-tunturin huipulle.
Edestakainen reitti oli noin 10
kilometriä ja nousua oli peräti 1029
metriä. Hienoa oli todeta, että
jalat toimivat loppuun saakka, mutta
pumppu ei, sillä
jäähdytysjärjestelmä alkoi pätkiä.
No loppuun saakka mentiin kaikesta
huolimatta. Seuraavana päivänä
pohkeet olivat niin arkoina, että
olisi Manu tarvinnut aluksi
rollaattorin apua liikkeelle
lähtiessä, niin kipeät olivat jalat.
Mutta Saanalta takaisin asiaan,
arvoisat seurakaverit ja kaikki
vieraspelaajat: Kenttämme on nyt
hienossa kunnossa, kun huomioidaan
käyttäjien valtava määrä. Tuskin
koskaan ovat viheriöt olleet niin
hienoja ja tasaisia. Ilahduttavaa on
se, että ilmeisesti nyt alkaa
valistus tuottaa tulosta.
Greenihaarukoita käytetään entistä
enemmän, mikä takaa loppukautta
ajatellen edelleen loistavan kentän.
Putit eivät ole enää sattuman
varassa. Nyt taito on se, joka
ratkaisee.
Caddiemasterin tiskillä on tehty
hyvää työtä kenttäkäyttäytymisen
eteen. Minultakin on pariin kertaan
kysytty jo tiskillä, onko haarukka
mukana. Enpä ole vielä jäänyt
ainakaan siitä asiasta kiinni.
Onneksi niin, sillä niin paljon
jaksan asiasta aina rutkuttaa. Maxin
etikettikurssi olisi muuten edelleen
relevanttia tavaraa. Voisin itsekin
sellaiseen tilaisuuteen osallistua.
Kesän aikana olen saanut paljon
uusia tuttavuuksia seuramme omalla
Paloheinän kentällä.
Siitä erityisen lämpimät kiitokset
kaikille pelikavereille.
Mieleenpainuvinta tässä kesässä on
tähän mennessä ollut se, että saimme
vieraita Australiasta Brisbanesta.
Ihailen kovasti sikäläisiä kenttiä,
eritoten Palm Meadowsia ja Sanctuary
Covea sekä monia, monia muita.
Meikäläisille ne ovat eksoottisia.
Mutta kuinkas olla, ystävämme Ben
Brock oli vilpitön. Hänen mielestään
Suomen luonto, valoisa kesä ja
erityisesti golfkenttämme kestävät
mainiosti vertailun. Hän haluaisi
pelata täällä Suomessa ikuisesti,
mutta niinhän minäkin haluan.
Toiveena on, että kunhan vain aika
ajoin pääsisi ulkomaille esim.
Redland Bayn erinomaiselle
kengurukentälle.
Hyvät ystävät! Päätän tämän
sössötykseni seuraaviin sanoihin:
Muistakaa iloita jokaisesta
golfhetkestä, olkaa kentillä
ystävällisiä ja kohteliaita,
hoitakaa kuntoanne, korjatkaa
viheriöosumanne, älkää talloko
toisten puttilinjoilla ja muistakaa
ainakin palauttaa kauden aikana
vähintään 4-5 tuloskorttia. FORE on
kova sana. Käyttäkää sitä kun on sen
tarve.
Jack Niclaus tokaisi joskus: "Jos
olet golffari ja peli sujuu, elämä
on kuin kulhollinen kirsikoita."
Kyllä tämä niin makoisaa touhua on!
/Manu
Heinäkuun kolumni
Vesiesteenkö kautta bunkkeriin,
vai oliko se toisinpäin, vai miten
se nyt oikein meni?
Arvoisat seurakaverit,
Uskallan väittää, että suurimmalla
osalla meistä golffareista jalat
muuttuvat usein taiston
tiimellyksessä hyytelöksi. Mutta
miksi? Siinäpä hyvä kysymys! Päätin
pohdiskella tässä jutussani eräästä
näkökulmasta tätä mielenkiintoista
asiaa.
Golfkenttien erityisherkkuna on
meille tarjolla inhottavan ihania
vesiesteitä ja bunkkereita. Molempia
on olemassa erikokoisina ja
-syvyisinä, mutta sama piirre niillä
kaikilla on. Ovelan mainiot
kenttäsuunnittelijat ovat osanneet
ripotella niitä pelaajien kannalta
katsoen epäkiitollisiin ja voisin
jopa väittää useimmiten erittäin
pirullisiin paikkoihin.
Voisiko jalkojen hyytymiselle löytyä
selitys näistä kahdesta
pikkuasiasta?
Yleisesti on luonnehdittu, että vesi
aiheuttaa golffarille eriasteisia
neurooseja. Jo pelkkä ajatus tästä
mitättömän harmittomasta nesteestä
riistää pelaajalta kyvyn ajatella
järkevästi - jalat muuttuvat
hyytelöksi. Tätä ilmiötä voisi
kuvailla aivan uudella ilmaisulla,
jalkojen vesiestehyytyminen.
Bunkkereiden osalta tilanne on
samankaltainen. Tätä voi luonnehtia
ilmaisulla jalkojen
hiekkaestehyytyminen. Minulla
itselläni on taipumusta kaiken muun
ohessa molempiin.
Pallon on kuitenkin aina parempi
olla bunkkerissa, kuin vesiesteessä.
Bunkkerista voi lyödä
rangaistuksetta, kun taas
vesiesteestä ei voi lyödä ollenkaan
ja tulokseen lisätään yleensä yhden
lyönnin rangaistus. Vesiesteestä voi
toki lyödä vapaasti rangaistuksetta,
jos urhoollisuuslyöntejä haluaa
harrastaa. Kun pallo on tarpeeksi
syvällä lätäkössä, niin rangaistus
on väistämätön.
Bunkkerilyönnin poikkeuksellisena
jujuna on se, että siinä lyönnissä
saa ja pitääkin käyttää raakaa
voimaa.
Ota siis rennosti sillä bunkkerit
kuuluvat kentille ja ovat hieno sekä
olennainen osa kasvattamaan pelin
mielenkiintoa ja jännitystä. Ei
niitä sinne kentille ole turhaan
sijoitettu. Hiekkaesteet ovat
olemassa käyttöä varten, mitäs
virkaa niillä muuten olisi. Jos
bunkkereita ei käytetä, niin mitä
virkaa on sitten haravillakaan.
Totta kai me kaikki pelaajat
yritämme yli kaiken välttää niihin
joutumista, mutta emme voi silti
niiltä välttyä.
Muistatko enää, kuinka mukavaa oli
leikkiä lapsena hiekkalaatikossa.
Kannattaa ajatella positiivisesti.
Kun olet osunut hiekkaesteeseen,
niin pidä mielessäsi ainakin yksi
asia. Lyö ns. läpi saakka. Osuma
hieman pallon eteen, niin että
hiekkaa irtoaa kunnolla ja tempaisee
mukaan pallosi komealla kaarella
viheriölle. Helppoa, eikö totta!
Kunhan vain edes joskus itseltä
onnistuisi!
Erääseen vanhaan legendaan on saatu
talletettua erittäin osuvalla
tavalla "bunkkerien kirous":
Maailman huonoin golffari löi pallon
erittäin syvään hiekkaesteeseen. Hän
vaikeroi mailapojalleen: "Minkä
mailan ottaisin nyt?" Salskea
nuorimies vastasi tyylikkäästi: "Se
mitä mailaa käytät ei ole tärkeätä.
Ota vain mukaasi paljon ruokaa ja
juomaa."
Tosiasia on kaiketi kiistaton.
Bunkkerista lyöminen ei ole
välttämättä helppoa. Jos hiekka on
kovaksi pakkautunutta saattaa
onnistuminen olla vaikeaa, kun taas
pehmeästä hiekasta on mukava lyödä.
Onnistuminen ainakin on
todennäköisempää.
Manulle kävi taannoin Ruukkigolfin
väylän 15 griinibunkkerissa niin
huonosti, että neljännen tai
viidennen epäonnistuneen yrityksen
jälkeen sujautin lopulta pallon
taskuuni ja tulokseksi merkittiin
viivabirdie. Karhukoplan loistava
kylmäkkö Jorke oli hosunut mailansa
kanssa ennen minua kuin viitasuhi ja
pallo oli jo vesselin taskussa.
Matalasykkeisen ilme bunkkerin
reunalla oli paljon puhuva - Ei
siitä voinut erehtyä, niin
pirullisen tyytyväinen. Ei ollut
kaukana pieni kansanmurha. Aivan
pakko oli tokaista; muistatkos rouva
toukokuun pelin Rönnäsissä. Heh..heh…
Syy epäonnistumiseemme oli tietenkin
edellisen illan kaatosade. Kentälle
oli satanut 55 millimetriä vettä,
jonka johdosta hiekka oli kivikovaa.
Johan on taas selittelyn makua,
lausahti Liisa-rouva ja peli sen kun
jatkui.
Epäonnistuminen kasvattaa, siitä
olen varma. Olen mielessäni
pyöritellyt ko. kömmähdystä monelta
eri kantilta. Missä meni pieleen?
Bunkkerihiekka, grippiote, mailan
lapakulma, osumakohta, jäikö lyönti
vajaaksi ym. ym. Jos olisin tuolloin
onnistunut heti ensimmäisellä
lyönnillä, olisi asia jo unholassa,
enkä taatusti miettisi enää sitä
minkä syyn takia onnistuin.
Epäonnistuminen siis kantaa hedelmää
ja taatusti kasvattaa meitä.
Eräs pitkään golfannut tuttavani
opetti minua psyykkaamaan itseäni
siten, että poistan mielessäni
"kartalta" kaikki esteet. Näen vain
griinillä olevan lipun ja edessä on
pelkkää vihreää väylää. Keskityn
vain oikean, tilanteeseen sopivan
mailan valitsemiseen ja ei kun
tositoimiin. Jos missaan niin sitten
missaan, eipä siinä sen kummempaa.
Olen lahjoittanut palloja runsaasti
eri puolilla Suomea golfkenttien
uhrivesille. Lahjoituksiani ovat
auliisti vastaanottaneet myös
Australian kengurut sekä Borneon
nenäapinat ja gorillat. Niin paljon
on palloja hukattu, että perheeni
olisi elänyt gourmet-ruuissa monia
kuukausia niiden hinnalla. Tämän
kestän tyylikkäästi, mutta sitä en
kestä, että golfkenttien uhrivedet
ovat vieneet minulta niin tavattoman
paljon luontaista ylpeyttäni.
Matti Haran mainio kolumni
golfviruksesta 15.6 Paloheinägolfin
sivuilla viehätti mieltäni
erinomaisuudellaan. Niinpä kyseisen
kolumnin innoittamana päätän
tämänkertaisen juttuni toteamukseen;
Golfkärpäsen puraisemaksi joutumista
voidaan verrata Transsylvaniassa
kaulaan ilmestyneisiin
puremajälkiin. Hyvä Matti, niille
vain ei ole vastalääkettä.
/Manu
Ps. Olen epävarmana ihmisenä jo
pitkään miettinyt miten sanan golf
eri johdannaisia oikein
kirjoitetaan. Tarkistin Suomen
kielen perussanakirjasta kuinka sana
eri yhteyksissä kirjoitetaan.
Tässä muutama esimerkki käytetäänkö
yhtä vai kahta äffää…
golfata, golfaaja, mutta jos käytät
kahta äffää on kyseessä golffari.
Itse olen molempia. heh…heh…
Mitä bägistäsi löytyykään?
On tämä golf niin ihmeellinen
urheilulaji. Eipä ole toista moista
lajia vielä keksitty, joka olisi
yhtä pirullinen, hermoja raastava ja
aina yhtä kiehtovan salaperäinen.
Kun peli kulkee hyvin ja kaikki
näyttää valoisalta, niin viimeistään
takaysin 15 tai 16 väylillä alkaa
monasti tapahtua. Herpaantuminen ja
tuloskortti "kaatuu" yllättäen.
Omalta osaltani olen todennut, että
tässä vaiheessa suurin syntipukki
törttöilyyn ja sörssimiseen löytyy
yllättäen bägistä ja siitä mitä
sinne on ladattu.
Toistuva ja yleisin virhe on aivan
liian vähälle jäävä nestetankkaus.
Toinen syy on eväiden puute.
Hiihtäjä Marja-Liisan sanoin,
energia kerta kaikkiaan loppuu ja
väsymys ottaa vallan. Näihin
asioihin sitten kortin tulos yleensä
kaatuu.
Älä siis syytä mailojasi, huonoa
säätä, pelikavereitasi,
heikkotasoisia palloja, väylien tai
viheriöiden kehnoa kuntoa, kivikovia
bunkkerihiekkoja jne. jne.
Pälä...pälä..
Jos teet oikein, niin hae syytä
jostakin muualta.
Totuus on, että golfarilla on aina
enemmän vihollisia kuin millään
muulla urheilulajin harrastajalla.
Bägissä 14 mailaa, edessä 18 reikää
pelattavana, joka puolella hiekkaa,
puita, karkeaa ja korkea raffiheinää,
vettä ja tuulta sekä tukku muita
pelaajia. Mutta tosiasia on se, että
peli on 50% henkistä laatua ja sinä
itse olet pahin vihollisesi. Toinen
50% on muiden tekijöiden sekamelska.
Mikset siis pidä hyvää huolta
itsestäsi. Hemmetin yksinkertaista.
Kuuntele kehoasi ja toimi.
Kun pelaat lämpimässä säässä, niin
varaa tarpeeksi juomaa mukaan. Tämä
tarkoittaa tosi paljon.
Keskustelin asiasta erään
himogolfarin, lääkäri ammatiltaan,
kanssa ja hän totesi, että
sopiva määrä nestettä on pari litraa
per puolikas. Tuntuu hurjalta
määrältä, mutta uskon asian olevan
juuri noin.
Jos nestetasapaino horjuu, aiheuttaa
se jonkin asteista hermostumista.
Pinna kiristyy vaikkemme sitä ehkä
itse huomaakaan. Kun hermot ovat
"häjyssä hapessa" ei pelistäkään
tule yhtikäs mitään.
Lopputuloksena on hällä väliä ja
hillumarei.
Olen nähnyt jos jonkin sortin juomia
pelikavereilla tai sitten ei juomia
lainkaan -tyyppejä.
Itse varustan mukaan kierrokselle
parasta suomalaista
luonnontuotetta...
kraanavettä.
Vesi vanhin voitehista mutta tässä
mielessä ehdottomasti paras; näin
totesi lääkärituttavani.
Yleensä makeutetut "litkut" taikka
erityyppiset energiajuomat saattavat
aiheuttaa jatkuvaa janon tunnetta.
Mutta jos niistä tykkää, niin mikäpä
ettei, en minä niiden käyttöä
vastaan ole. Pääasia on että
tankkaus toimii koko ajan. Aloita jo
ennen kierrosta ja jatka tasaisesti
koko pelikierroksen ajan. Juo joka
tiillä pari kolme desiä.
Olen itse omaksunut tavan, jota
voisi verrata vanhanajan
käräjätuomarin tokaisuun tuomiota
harkitessaan... vettä ja
leipää...mutta Manulle ainakin vettä
joka tiillä.
Matalasykkeinen Liisa-Rouvani pitää
hyvää huolta eväistäni, samoin
kuin parhaat pelikaverini
Karhukoplan Jorke tai Marke.
Vesselit ovat pelitaitojensa lisäksi
loistavia kylmäköitä ja heidän
smörgarit ovatkin aina mieluista
mutusteltavaa.
Huolista vapaana voin yleensä lähteä
kentälle kun tiedän että
Matalasykkeinen on varmuudella
hoitanut syömiset.
Voileipien lisäksi mukana on
vähintään yksi banaani, sekä aina
runsaasti myslipatukoita, koska
niiden säilyvyys on muutenkin
verrattoman hyvä.
Meillä ovatkin myslit sivutaskuissa
tavallaan vakiovarusteena.
Manu hoitaa pulloihin Päijänteen
vedet ja tehtäväni on myös täyttää
ne
aina uudelleen ennen takaysille
menoa.
Kun pelitaidoista pidetään huolta ja
samalla hoidetaan omaa kroppaa ja
sen hyvinvointia, niin tulosta
syntyy, positiivista sellaista.
Vielä ripauksena rauhallinen mutta
rivakka pelirytmi mutta
ylenpalttinen hosuminen kannattaa
siirtää jonnekin muualle. Älä toimi
kuin VIITASUHI sillä siitä ei seuraa
hyvää. (tiesitkö, että viitasuhi on
joka paikassa samaan aikaan sähläävä
otus, joka saa käytöksellään aina
kaaoksen aikaan)
Päätän tämänkertaisen hömppäjuttuni
Tohtori A. S. Lambin lausahdukseen;
Golf nostaa verenpainetta, tuhoaa
luonteenlaadun, pilaa
ruuansulatuksen, vahingoittaa
silmiä, tekee käsistä känsäiset,
niputtaa hermot sykkyrälle, turmelee
moraalin ja aiheuttaa juoppoutta.
Tämän viimeksi mainitun asian takia
pyrin välttämään tauoilla, saatikka
pelin lopussa kaljoittelua.
Tyydyn siis käräjätuomarin tuomioon.
Muut ominaisuudet taitavatkin
ollakin minuun syvälle juurtuneita,
vai kuinka hyvät ystävät? Tehän sen
todellisuuden näette!
heh.heh..
Aurinkoista kesää kaikille
Citygolfareille ja hyviä
bunkkerilyöntejä.
/Manu
Pahus, kun tuntuu hyvältä!
Riemu on rajatonta! Lähes kaikki
kentät ovat Etelä-Suomessa jo auki,
vai pitäisikö sanoa avoinna?
Loistavaa on se, että oma
kotikenttämme on vuodenaikaan nähden
erinomaisessa kunnossa ja avoinna
tosimiesten- ja naisten sekä meidän
kohdalla myös jokamiesten
harrastukselle. Kiitos jälleen
Annalle, muulle henkilökunnalle sekä
innokkaalle talkooväelle.
Siis TERVETULOA Paloheinään
golfaamaan, harjoittelemaan rangelle
tai piipahtamaan aurinkoiselle
terassille nauttimaan vaikkapa
pullakaffeet tai mikseipä oluset.
Teistä pidetään hyvää huolta.
Kauden avauskierros 24.4.2009
Niitväljassa on nyt historiaa.
Pelimatkalla oli loistavaa seuraa
sillä sain houkuteltua kaksospojat
Jorken ja Marken mukaani.
Jos golf on vaikeaa, niin vaikeampaa
oli erottaa sitä, kumpi pojista oli
kulloinkin lyömässä. Niin
samannäköisiä nämä mainiot vesselit
ovat. Loistavia herroja ja
seuramiehiä sekä hauskoja
moottorisuita kumpainenkin. Olimme
kuin Aku Ankan Karhukopla ja
oikeissa tositoimissa. Erona vain se
ettemme olleet Uhis-pankkia
tyhjentämässä, vaan päinvastoin
uhraamassa vähillä varoillamme
hankittuja palloja Eestimaan
vesiesteiden haltijoille. Rahva hääl,
plätäkköpeikko se ol, virkkoivat
Jorke ja Marke! Tähän vastasi
toistuvasti Manu, ei ole, ei ole, ei
ole plätäkköpeikkoja!
Ikimuistoinen päivä ja ensimmäinen
birdiekin tuli tehtyä 175 metrisellä
par kolmosella.
Lisää lähihistoriaan liittyvää on
kohdalleni kertynyt Sea Golf
Rönnäsistä, Nurmijärvi golfista sekä
tietenkin omasta Paloheinän
kentästä.
Päällimmäinen tunne kierroksista on
tuonut hyvää oloa ja tyytyväisyyttää
siitä, etteivät ne vähät taidot,
joita olen matkan varrella
hankkinut, ole tyystin unholassa.
Rangella käynti on kannattanut.
Suosittelen kaikille treenausta
-aktiivista sellaista –tietennii
rangematolla. Lysti on halpaa, koska
saamme seuran jäseninä palloja
edulliseen hintaan. Kysyin joskus
Teerijoen Hannalta, kuinka paljon
lyöntejä pitäisi per maila tehdä,
että lyönnit oppisi edes jotensakin
hyvin.
Muistikuvani mukaan Hannan vastaus
oli luokkaa muutama kymmenentuhatta
per maila.
Huh… niin se on, että vähissä on oma
osuuteni moiseen. Hän kyllä hymyili
salaperäisesti vastatessaan.
Mahtoikohan silti hieman liioitella,
vai tarkoittaa peräti pro tasolle
tähyävää.
Kuitenkin kiistaton totuus on se,
ettei väylille kannata rynnätä ilman
harjoittelua.
Vain lahjattomat harjoittelevat ei
sovi edes sanontana tähän jaloon
taitolajiin.
Käyttäkää siis ihmeessä Paloheinä
Golfin verrattoman hyvän rangen
mahdollisuuksia.
Tämä on ehdoton suositukseni!
Palaan vielä lähihistoriaan ja 4.5
pelaamaani kierrokseen. Olin
ensimmäinen seuramme jäsen tänä
vuonna, joka käytti laajennettua
pelioikeutta Nurmijärvellä. Tii oli
varattu klo 09.00 aamulle. Soitin
edellisenä iltana varmuudeksi
Paloheinään caddiemasterille, joka
kertoi oikean agendan. Varaa itse
aika. Ei tarvitse enää hakea
pelilätkää Paloheinästä.
Tasoituskorttia näyttämällä homma
hoituu paikan päällä ja
maksaminenkin tapahtui
ilmoittautumisen yhteydessä. Eka
puolikkaan jälkeen palasin
caddiemasterin tiskille juttelemaan.
Sain hyvää tietoa kentästä ja
aurinkoista hymyä tiskin takaa. Tuli
heti sellainen tunne, että
asiakkaasta välitetään aidosti. Voin
vilpittömästi todeta, että siellä
ollaan tekemässä työtä oikealla
asenteella. Erityiset kiitokset
hyvästä palvelusta Nurmijärvelle
toivoo em. Karhukopla.
Pelikierros oli mikseri A + B ja
tuloskortti oli kuin sydänfilmini.
Pomppiva laidasta laitaan ja
erittäin vaihteleva. Juuri niin kuin
vuoristorata mutta ei Linnanmäellä,
vaan Las Vegasissa. Huikeaa…
Koska leimautin tuloskorttini jätän
sen sisään. Merkitys on
marginaalinen, sillä tasoitukseni
tippuu 0,1:llä. Ei harmita yhtään,
sillä tällaista elämä on…
rehellisyys maan perii.
Jos nyt joku kysyy mikä on
handikappini, niin saatanpa vastata
vaikkapa näin: "Tarkoitatko puu- vai
rautamailojen".
Loppuun toteaisin vielä, että olen
erityisesti hellinyt
"Matalasykkeistä" kaikkien työ- ja
golfkiireiden keskellä. Ollessaan
työmatkalla pesin salaa kotimme
kaikki ikkunat. Niin että aurinko
paistaa nyt meidänkin matalaan
majaamme kirkkaasti ja rouva
hymyilee kuin Naantali.
Näin varmistelin rauhan sille että
saan antautua entistä enemmän
rakkaalle harrastukselleni
-Kalastukselle! Heh.heh…
Totuushan on kiistatta se, että
golfin tosimiehille aurinko paistaa
aina!
/Manu
Ps. Caddiemasterin tiskillä on nyt
vihko, johon voitte kirjoittaa
ehdotuksianne sille uppoavan putin
äänelle. Tätä ääniasiaa ehdotin
huhtikuun kolumnissani.
Muutamia ehdotuksia on jo saatu…PLOPS!
Kevättä rinnassa
Meidän golfareiden pitkä, mutta
kärsivällinen odotus on kohta ohi.
Ensimmäiset ranget Suomessakin on
avattu ja kohta saamme taas täysin
rinnoin nauttia golfharrastuksen
iloista ja riemuista kaikilla
herkuilla.
Seuramme kannalta merkittävin
uutinen saatiin 16.3.2009. KHO oli
vihdoinkin antanut päätöksen ja
kumonnut laajennushankkeesta tehdyn
valituksen.
Hurraa Paloheinä Golf Oy:lle, hurraa
Hannalle ja Joukolle. Hurraa
Citygolf-seuran jäsenille.
Erityishurraat meille kaikille
yhteisen suuren asian puolesta
taistelleille.
Kenttämme laajennus voidaan
toteuttaa nyt aiotulla tavalla.
Sitkeys ja peräänantamattomuus sai
arvoisensa palkinnon. Olen itse niin
innoissani, etten tahdo oikein
nahoissa pysyä. Matalasykkeinen
puolisonikin innostui niin
suunnattomasti, että poksautti
pullollisen aitoa kuohuvaa
saavutuksen kunniaksi.
Paloheinään rakennettava kenttä
tulee varmuudella lisäämään
kiinnostusta ja imua seuraamme
kohtaan. Nyt, jos koskaan kannattaa
pitää kynsin hampain kiinni
Citygolfin jäsenyydestä. Uusi
loistava kenttä on tulossa ja
vieläpä ihan kotikonnuille.
Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa.
Alkavan kauden pelioikeutta koskevat
maksut on ajallaan hoidettu samoin
kun jäsenmaksutkin, jotka
erääntyivät eilen. On riemullista
käydä klubitalolla hakemassa
Pirjolta vuoden 2009 tasoituskortit.
Sormissa on kova polte, pelaamaan
pitäisi päästä jo pikaisesti.
Perinteisesti olen itse avannut
kauden Keilan Niitväljassa, enkä tee
nytkään poikkeusta. Varaus on jo
tehty 24.4 perjantaille.
Toivotaan että kevät edistyisi
vauhdilla. Aprillinpäivänä ainakin
näyttää hyvältä. Aurinko porottaa ja
lumet saavat kyytiä.
Edellinen kirjoitukseni syksyltä
koski välineiden huoltoa.
Toivottavasti olette itse kukin
asian jo syksyllä hoitaneet kuntoon.
Kaivelin eilen kellarista esiin
bägini ja muut tilpenhöörit. Syksyn
vaivannäkö kannatti, sillä kaikki
oli loistokunnossa. Paksu
kenkärasvakin oli tehnyt tehtävänsä.
Jalkineiden pintanahka oli niin
hienossa kunnossa kuin vain olla ja
saattaa.
Kun nyt mietin tulevan kesän
rientoja, näen jo sieluni silmin
monet tutut tiiauspaikat, vihreät
väylät ja griinit. Tunnen ihan
elävästi, kuinka putin jälkeen
kuuluu se ihana ääni pallon upotessa
kuppiin. Se ääni on hienointa
sulosointia golfarin korville. Näitä
asioita muistellessa mieleeni
piirtyy tuttujen seurakaverien ja
klubitalon henkilöiden iloiset
ilmeet ja hauskat jutut. Hyvät
ystävät, kohta taas tapaamme.
Tulipa mieleeni siitä uppoavan putin
äänestä; Millä sanalla voisi
ilmaista sen äänen, tiedätkö sinä
hyvän ja osuvan sanan? Se ei ole
kolahdus, pallonpärinä muovimukissa
tai muukaan! En tosiaankaan keksi
sitä oikeaa sanaa. Odotankin
ehdotuksianne ja niitä voi jättää
esim. caddiemasterin tiskille kauden
aikana. Mitä ehdotuksia sitten
saammekin niin lupaan kirjoittaa
niistä myöhemmin. Epäonnistuneiden
puttien osalta en aio kerätä
palautteita. Suosittelen vain
asiaankuuluvaa itsehillintää sillä
hiljaisuus on kultaa.
Tänään aprillipäivänä aurinko
paistelee pilvettömältä taivaalta ja
lumet ovat sulaneet Paloheinän
rangelta hujahtaen. Jos aurinkoa ja
lämpöä riittää pääsemme rangelle
piakkoin. Kevään eteneminen on aina
kysymysmerkki joten ei voi
ennustella koska pääsemme ulos
treenaamaan.
Kannattaa kuitenkin seurata
Paloheinä golfin nettisivuja ja kun
range aikanaan avataan on asiasta
siellä välittömästi tietoa.
Kuulin jokin aika sitten, että
klubitalollakin on tehty talven
aikana muutoksia ja pientä
remonttia. Tämän johdosta onkin ilo
päästä piakkoin katsomaan, mistä
kaikesta uudesta saamme nauttia
alkavalla kaudella.
Jäänkin nyt odottamaan sanallisia
ehdotuksianne siitä pallon äänestä
onnistuneen putin jälkeen. Ja ettei
totuus unohtuisi, niin minullakin on
nyt uusi putteri. Ei sen takia että
vanhassa olisi ollut mitään muuta
suurempaa vikaa, mutta se vanha
kapistus kellui niin huonosti. (Tämä
on kehno vitsi, en tosiaankaan
käyttäydy noin...)
Tiedotustoimikunta toivottaa
kaikille vanhoille ja uusille seuran
jäsenille oikein antoisaa alkavaa
golfkautta 2009. Toivomme, että
olette varovaisia mutta rohkeita ja
muistetaan ne hienot herrasmiestavat
kentillä.
Tiger Woods lausahti joskus
seuraavaa. Rakastan tätä peliä lopun
ikäni. Se on kuin huumetta, jota on
koko ajan saatava lisää. Siinäpä
vasta miesten mies ja golfari, joka
teki mielettömän paluun tositoimiin.
Manu |
