GOLFMARATON PALKITSI
OSANOTTAJANSA
Paloheinän klubitalolle oli
lauantaina 19.7. kokoontunut
kolmenkymmenen
henkinen joukko valmiina vuoden
kovimpaan golfkoitokseen, Golf
Marathoniin. Kisa aloitettiin kello
6 yhteislähdöllä. Tarkoituksena
kiertää yhden päivän aikana 72
väylää eli 4 kertaa 18 reikää.
Pelikaverikseni sattuivat tutuiksi
tulleet jäsenemme Maija Wermundsen
ja
Arto Iso-Antila. Tänä kesänä olen
aika harvoin ehtinyt caddiemasterin
tiskin takaa pelaamaan omalle
kentälle ja nyt ajattelin että
houkuttelen
myös työkaverini Teemun pelaamaan
oikein kunnolla.
Aamu alkoi usvan peitossa, mutta jo
ensimmäisen reiän jälkeen pallot
olivat
erotettavissa. Peli eteni
verkkaisesti ja 18 reikää taittui
noin kolmeen
tuntiin. Tässä vaiheessa tuntui
vielä, etten pääsisi kentältä
elävänä
pois. "Enää kuusi kertaa tänään
täytyy välttää seiskan Out greenin
takana". Peli eteni kuitenkin
nopeammin ja nopeammin puolta väliä
kohden
ja tauoilta lähdettiin aina hyvissä
ajoin pelaamaan. Kaikki olivat
innokkaina mukana.
Päivälliseksi söimme kenttämestari
Annan tekemää spagettia ja muuta
hyvin
energiapitoista ruokaa ettei puhti
loppuisi. Uudet sukat vain jalkaan
ja
taas baanalle. Aurinko, joka oli
aamusta saakka paistanut
pilvettömältä
taivaalta, alkoi tuntua käsivarsissa
ja naamassa vaikka lippis oli
päässä.
Hyvän nesteytyksen avulla mieli oli
virkeä ja jaksoi kesittyä hyvin.
Kolmannen etapin jälkeen jalat
alkoivat hieman painaa ja kantobägin
nostelu tuntui hieman selässä.
Tulihan se laskettua ja nostettua
303
kertaa. Pelasimme viimeiseksi 5.
väylän. Vaikka tein siihen
tripla-bogeyn,
kuljin hymyssä suin viimeisen matkan
kentän perukoilta klubitalolle missä
pannukakku ja sohvat odottivat.
Kyllä oli semmoinen fiilis kisan
päätyttyä etten tulisi pelaamaan
viikkokisaa seuraavana päivänä, enkä
lähtisi rahastakaan pelaamaan vielä
yhtä kierrosta. 72 väylää jaksoi
kuitenkin keskittyä ja miettiä joka
lyöntiä. Melkein 13 tuntia kentällä
teki tehtävänsä: kotiin päästyä
tuntui
loppuillan siltä että kantobägi
olisi selässä ja lippis päässä, ja
hanskakäsi oli eri värinen kuin
toinen.
Kisan voitti ylivoimaisesti
junnujäsen Lauri-Tapio Kepsu,
toiseksi tuli
Ritva Uhlbäck ja kolmanneksi Teemu
Lehtomäki. Onnitteluni heille ja
yhtäläisesti myös kaikille muille
jotka olivat mukana, koska oli jo
voitto
sinänsä pelata aamuvarhaisesta
iltamyöhään melkein yhtäjaksoisesti
golffia
+30 asteen lämmössä!
Kisasta jäi hyvä mieli ja
pelikestävyys nousi roimasti.
Mukavien
pelitovereiden ja mahtavan
ilmapiirin ansiosta Marathon-kisaa
voi pitää
yhtenä parhaista kisoista
Paloheinässä. Ensi vuonna nähdään!
Pekka Rihtniemi
HCG jäsen
|
